Läpikulkija

Tahdon nähdä keskipäivän kulkijan poistuvan
tuulenkiertojen lailla, valepuvussa
salakavalana vailla seuraajia värittömin varjoin

kohottavan kevyesti hattunsa liertä
suljetuille verhoille ja hahmolle, joka voisi olla hän

nyökäten vieraan tavoin,
muistamatta nimeä

Ullakolla tähtien tutkijat nojaavat kaukoputkiinsa ja
odottavat kirkasta yötä, vaiteliaina
yhtä ääneti kuin kasvaa lumilakeus
alla avoimen kattoikkunan

ja kaupunki
si dis placet

Pakopaikkoja en tunne

Polttomerkki

Sinun varjosi näin lankeavan
Snowdonian vuorten ylle,
tavoittavan jälkeni lähellä lehtimetsän rajaa

Kolmeen päivään ei matkani varrella peuraa,
ei saukkoa

mutta vielä tunnen tien

Laaksossa odottavat paluutani,
sytyttävät öljylyhtyjen liekit ja
tietävät silti:

en kaipaa laskeutumista,
en suurten tammipuiden vihertävää yötä,
katsetta olkani yli

näillä poluilla kuljin jo kerran

Unennäkijä

Turhaan sinä istut odottaen nousuvettä,
turhaan niillä laitureilla joilla kaikuvat
hedelmäkauppiaiden huudot

Tiedäthän, emme ole tapaava Córdobassa,
emme liioin Sevillassa

Luvuttomia ovat aamut lähtevien laivojen,
ankkuriketjun äänen ja laskusillan, joka
kumahtaa tavoittaessaan maan

en minä niitä näe
en, vaikka kulkevatkin kasvojeni sivu

Emme ole tapaava Córdobassa,
emme ole tapaava

Seitsemän haukkaa

Sinertävien vuorten keskellä valvon yötä
joka on poistuva erämaan taakse,
kulkeva edellä pyhäkköön matkaavia miehiä
kapeaharteisia, tummia

kuunnellen heinäsirkkaa,
yksin,
torkahtaen välillä

Yhä nostattaa nuotioni ilmaan
tomua kuivasta maasta

ei sadetta, ei sadetta lainkaan

ja alapuolella vaeltavat eksyneet vuohet,
muistavat ruohon ääntä ja
leiritulien aikaa,
kohottavat päitään

Silmäluomieni takana hiilloksen värit
ja kaukaisten setripuiden tuoksu

odottavat seitsemännen haukan paluuta