21.10.2011

Seitsemän haukkaa

Sinertävien vuorten keskellä valvon yötä
joka on poistuva erämaan taakse,
kulkeva edellä pyhäkköön matkaavia miehiä
kapeaharteisia, tummia

kuunnellen heinäsirkkaa,
yksin,
torkahtaen välillä

Yhä nostattaa nuotioni ilmaan
tomua kuivasta maasta

ei sadetta, ei sadetta lainkaan

ja alapuolella vaeltavat eksyneet vuohet,
muistavat ruohon ääntä ja
leiritulien aikaa,
kohottavat päitään


Silmäluomieni takana hiilloksen värit
ja kaukaisten setripuiden tuoksu

odottavat seitsemännen haukan paluuta

1 kommentti:

aurinkosuussa kirjoitti...

Vau mikä tunnelma tässäkin, olet niin hieno!

Ainiin, psst haastoin sut tämmöiseen hölmöyteen: http://aurinkosuussa.blogspot.com/2011/10/liskojen-jalkelainen.html