Kojootti

Hiljainen on eksyneiden uni pahamaiden alla,
välillä saven ja ruskohiilen
puhkoma salvian juurten

Vain yksi on koira joka ulvoo,
vaeltavaa keltainen sumu joka yli
White Riverin etsien käy

läpi kuivan ruohon
raapiva hengitystä onttojen miesten

Läpikulkija

Tahdon nähdä keskipäivän kulkijan poistuvan
tuulenkiertojen lailla, valepuvussa
salakavalana vailla seuraajia värittömin varjoin

kohottavan kevyesti hattunsa liertä
suljetuille verhoille ja hahmolle, joka voisi olla hän

nyökäten vieraan tavoin,
muistamatta nimeä

Ullakolla tähtien tutkijat nojaavat kaukoputkiinsa ja
odottavat kirkasta yötä, vaiteliaina
yhtä ääneti kuin kasvaa lumilakeus
alla avoimen kattoikkunan

ja kaupunki
si dis placet

Pakopaikkoja en tunne