erkaantuminen
kulkea lattiain poikki
jättää itseni nukkumaan seinänpuoleiseen hämärään
hetkeen päivien väliin
Nojata ikkunaan toisessa huoneessa
tuntea käsivarsien painaumat
kuin ei olisi koskaan lähtenyt
enkä minä ole
Ja alhaalla kadulla sinun kapea hahmosi
valkoiset hihansuut, kirjailtu helma
auenneet hiukset
viipyillen tuulessa
Korkealla kaartuvat kaupungin varjot
sormenpäistäsi kohoava valo, syvä humina
saavuttava minut
hengitän
Ja katulyhdyt särkyvät helähtäen
lasinpalat kuin kevyet hiutaleet,
hidastetuin pyörtein
sade
Välkehtien sinä tanssit,
tanssit yhä paljain jaloin
viimeisiä tunteja
Ja minä ikkunassa
toisessa huoneessa, seinän puolella
odotan herääväni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti