15.12.2013

Marie

Uneni läpi etääntyvät askeleet,
erkaantuminen

kulkea lattiain poikki
jättää itseni nukkumaan seinänpuoleiseen hämärään

hetkeen päivien väliin

Nojata ikkunaan toisessa huoneessa
tuntea käsivarsien painaumat
kuin ei olisi koskaan lähtenyt

enkä minä ole


Ja alhaalla kadulla sinun kapea hahmosi
valkoiset hihansuut, kirjailtu helma
auenneet hiukset

viipyillen tuulessa

Korkealla kaartuvat kaupungin varjot
sormenpäistäsi kohoava valo, syvä humina
saavuttava minut

hengitän



Ja katulyhdyt särkyvät helähtäen
lasinpalat kuin kevyet hiutaleet,
hidastetuin pyörtein

sade

Välkehtien sinä tanssit,
tanssit yhä paljain jaloin
viimeisiä tunteja


Ja minä ikkunassa
toisessa huoneessa, seinän puolella
odotan herääväni

Ei kommentteja: