Imanti

Herättyäni sain kuulla olevani Cartagenassa
takanani sata meripeninkulmaa ja
rasiallinen purutupakkaa
nyt vailla merkitystä

Lyijykaivoksen luona tapasin nomadin,
paljasjalkaisen, vaaleaan pellavaan verhotun

Pengermän varjossa kuunteli tarinaani
suljetuin kasvoin, kirjoitti sanoja hiekkaan
savipiipun varrella,
vanhalla kielellä

kysyi, mitä minulle tapahtui

Vastauksen sijaan annoin takkini kahdesta dublonista,
kiristin olkavyön ja käännyin lähteäkseni

puolipäivän levon aikaan
ilmassa jotakin tuttua
kun kauppiaat satamassa ovat vaiti

ja unet
aina yhtä kaukana

Kojootti

Hiljainen on eksyneiden uni pahamaiden alla,
välillä saven ja ruskohiilen
puhkoma salvian juurten

Vain yksi on koira joka ulvoo,
vaeltavaa keltainen sumu joka yli
White Riverin etsien käy

läpi kuivan ruohon
raapiva hengitystä onttojen miesten

Läpikulkija

Tahdon nähdä keskipäivän kulkijan poistuvan
tuulenkiertojen lailla, valepuvussa
salakavalana vailla seuraajia värittömin varjoin

kohottavan kevyesti hattunsa liertä
suljetuille verhoille ja hahmolle, joka voisi olla hän

nyökäten vieraan tavoin,
muistamatta nimeä

Ullakolla tähtien tutkijat nojaavat kaukoputkiinsa ja
odottavat kirkasta yötä, vaiteliaina
yhtä ääneti kuin kasvaa lumilakeus
alla avoimen kattoikkunan

ja kaupunki
si dis placet

Pakopaikkoja en tunne

Polttomerkki

Sinun varjosi näin lankeavan
Snowdonian vuorten ylle,
tavoittavan jälkeni lähellä lehtimetsän rajaa

Kolmeen päivään ei matkani varrella peuraa,
ei saukkoa

mutta vielä tunnen tien

Laaksossa odottavat paluutani,
sytyttävät öljylyhtyjen liekit ja
tietävät silti:

en kaipaa laskeutumista,
en suurten tammipuiden vihertävää yötä,
katsetta olkani yli

näillä poluilla kuljin jo kerran