tuulenkiertojen lailla, valepuvussa
salakavalana vailla seuraajia värittömin varjoin
kohottavan kevyesti hattunsa liertä
suljetuille verhoille ja hahmolle, joka voisi olla hän
nyökäten vieraan tavoin,
muistamatta nimeä
Ullakolla tähtien tutkijat nojaavat kaukoputkiinsa ja
odottavat kirkasta yötä, vaiteliaina
yhtä ääneti kuin kasvaa lumilakeus
alla avoimen kattoikkunan
ja kaupunki
si dis placet
Pakopaikkoja en tunne
1 kommentti:
Kaikki, mitä kirjoitat on upeaa luettavaa - kuin toisesta maailmasta. Laatu on varmaa ja huikaisevan taidokasta...runoissasi ei koskaan kohtaa pettymystä, päinvastoin, hämmästystä ja ihailua taidokkuudestasi.Innolla odotan aina uusia runojasi ja kirjoituksiasi.
Lähetä kommentti