Hetkiä, joina pilvet laskeutuvat lähemmäs maata kuin koskaan ennen,
lipuvat pitkin korkeaharjaisten talojen kattoja,
seinien halkeilevaa maalia
hiipivät olkapäitteni yli ja katoavat ikkunoista
kuin metsän salaisimmat olennot,
ne joita kukaan ei voi nähdä, koskettaa
Verhojen suojasta katselin pilvien perässä viipyileviä varjoja
ja mietin niille nimiä, ääriviivoja, tarinoita
kuten vain hetkeä aiemmin itselleni.
2 kommenttia:
Niin, siitä kaikesta tulee minulle vain sellainen laboratoriorottamainen olo, kaikista testeistä ja näytteistä ja sen takia ehkä en pidä lääkärissä tai terveyskeskuksissa käymisestä hirveästi. Vaikkei mitään pahaa tai kamalaa oikeasti tapahdukaan.
Loihdit silmien eteen kiehtovia näkymiä sanataiteellasi. Näet asioita, jotka useimmilta ovat salatut.
Lähetä kommentti