Maailmassa, jossa puhuvat vain tuuli
ja eksyneiden kapeat hahmot
kaartuvien oksien välistä,
kelopuiden liikkumattomasta hämärästä
joille on helppo unohtua,
kadottaa itsensä ja hänet
seuraamalla sarvipöllön katsetta,
aarnivalkean välähdystä yössä
1 kommentti:
Noille auringottomille poluille ja hiljaiseen hämärään on minunkin tieni usein kulkenut. Ne ovat tietysti sisässäni. Olen ikäni etsinyt keinoja kuvata sitä maailmaa. Toistaiseksi en ole kokenut onnistuneeni. Sinulta se käy vaivattomasti. Erinomaista
Lähetä kommentti