Elokuun iltojen kohdatessa hämärän rajan,
kun mitään ei ole vielä lausuttu ääneen
minä kietoudun tuttuun villapaitaani
ja ajattelen niitä muutamia muita,
jotka jäivät
Asemalaitureilla istuvaa miestä,
joka kertoi ohikulkijoille elämästään
veturinkuljettajana
bulevardin kahvilassa odottavaa naista,
jolla oli yllään kaikki omistamansa korut
kuvanveistäjää, joka ei koskaan
poistunut ateljeestaan
Ja tiedän, että vuosien jälkeen
minulla on vain tarinani
sokea runoilija ikkunan ääressä
1 kommentti:
Aivan loistavaa!!! Voi että, runojesi edessä tulee lähes sanattomaksi. Kuvavalintasi tukevat onnistuneesti tekstisi luomia tunnelmia.
Lähetä kommentti