Pimenevien iltojen purppurahohteessa
sinä kerroit minulle tarinoita uponneista kaupungeista,
joiden asukkaat vaihtoivat sielunsa jalokiviin
ja Nereuksen tyttärien kultaan
merimiehistä, jotka jäivät hiljentyviin satamiin
nähtyään Fata Morganan katoavassa horisontissa
yön puhuessa vierasta kieltä
Ja minä elin jokaisessa sanassa,
jokaisella matkalla kohti kaukaisimman lännen
kuolemattomia rantoja
3 kommenttia:
Tää on mun suosikki<3 Se jotenkin puhuttelee mua. En osaa selittää miten.. Se saa silmien eteen maisemia joista ei tiennytkään.
Kirjoitat jatkuvasti äärimmäisen kiehtovaa, ilmavaa ja älykästä runoutta. Tässäkin on muinaisten aikojen lumoa ollen samalla ajaton. Upeata!
Kiitos♥
Lähetä kommentti