Unennäkijä

Turhaan sinä istut odottaen nousuvettä,
turhaan niillä laitureilla joilla kaikuvat
hedelmäkauppiaiden huudot

Tiedäthän, emme ole tapaava Córdobassa,
emme liioin Sevillassa

Luvuttomia ovat aamut lähtevien laivojen,
ankkuriketjun äänen ja laskusillan, joka
kumahtaa tavoittaessaan maan

en minä niitä näe
en, vaikka kulkevatkin kasvojeni sivu

Emme ole tapaava Córdobassa,
emme ole tapaava

Seitsemän haukkaa

Sinertävien vuorten keskellä valvon yötä
joka on poistuva erämaan taakse,
kulkeva edellä pyhäkköön matkaavia miehiä
kapeaharteisia, tummia

kuunnellen heinäsirkkaa,
yksin,
torkahtaen välillä

Yhä nostattaa nuotioni ilmaan
tomua kuivasta maasta

ei sadetta, ei sadetta lainkaan

ja alapuolella vaeltavat eksyneet vuohet,
muistavat ruohon ääntä ja
leiritulien aikaa,
kohottavat päitään

Silmäluomieni takana hiilloksen värit
ja kaukaisten setripuiden tuoksu

odottavat seitsemännen haukan paluuta

Corsair

Olen nähnyt heidän poistuvan
tammipuisin galeonein puhellen maasta,
jossa matkamme määrä

kuunnellut kumaraselkäisten varjojen askelia
vahtivuoron päättyessä kellon kumajavaan ääneen

Viimeisten kahdeksan päivän aikana vain
murtovettä ja leipää

seuranani satamakapakan valot

Olisipa viiniä ja nahkatuoppeja,
nahkatuoppeja hopeareunoineen

Ocracoke-saaren yössä

Hänen jälkeensä

Rauhattoman yön päätös lähteä,
sivuuttaa porraskäytävässä hajuveden tuoksu

taemmassa huoneessa keskustelu
jo unohtuneilla kielillä

Ohi portin häivähtää kulkija
harteillaan rikki revitty takki painavana
sateesta ja värittömistä silmäpareista, jotka
holvikaarien alla luopuvat halustaan paeta

Puoliautioiden katujen jälkeen
raiteiden kirskuva ääni liittävä yhteen
mennyttä ja tulevaa,
pysähdys kadunkulmassa

Valkoisen käden heilahdus ja
lähtevän raitiovaunun valot

kuin näkisi itsensä

ja sitten ei enää