Sinun hymysi on yhä sama

Vain sinä näit kuinka

 sisälläni puhalsi tuuli

ikkunoiden ollessa kiinni

Ja minä kerroin satiinipuista,

maailmasta valojen jälkeen

rajasta, jota kukaan ei ylittänyt

Vielä on iltoja, öitä

lehdenohuita