22.12.2010

Tapeteissa kuollutta valoa

Tämä on talo, jossa esi-isät puhuvat kattokruunuissa vierailla kielillä
sulanutta steariinia kuonoissaan

uunin takana yksitoikkoinen laulu ja murustelevat päästäiset



Marttyyrikertojat sulkakyniensä suojassa eivät tienneet, että
kellarin salaisessa holvissa palavat aikamatkaajien lyhdyt, sammumattomat
minun sytyttämäni


ja labyrinttikäytävillä makuulla hunnutettujen primadonnien varjot


vailla silmiä ja niitä kalpeita kasvoja,
jotka kertovat enemmän kuin hidastettujen huulten liike,
tukahdutettu, mykkä

5 kommenttia:

girlygirl kirjoitti...

Sanon vain, että vaaaaaau. :)

saana kirjoitti...

Oioi kirjoitat niin ihanasti.

m kirjoitti...

Harvinaisen kiehtovan jännittävä. Tuoksuu ihan vanhoilta kirjoilta.

Oot aika hieno.

Varpushaukka kirjoitti...

pur, kiitos ♥

Passer-by kirjoitti...

Lyhyestä virsi kaunis.... Olet ihan uskomattoman ihana !!!