Katseet liukuivat yli
halkeilevien katujen,
kaivoskuilun ja pirstoutuvan lasin
polttivat aukkoja mustaan lumeen
Ja yön railoista kohosi
levottomuus,
laajenevaan silmäterään mahtuva
Valojen hiipuessa näin kuinka
katonharjojen yllä kaartelivat linnut,
siivillään pimeyttä kantavat varjot
heidän lävitseen ne lensivät
5 kommenttia:
Kirjoitat todella, todella kauniisti. Lumoavasti.
Ihan oikeesti ot niin tajuttoman hyvä. Saan aina kylmiä väreitä sun runoistasi. :)
Kylläpä on huikaisevan upea hallittu runo!
...siivillään pimeyttä kantavat varjot...
En voi muuta kuin hämmästellä ja ihailla taitoasi kirjoittaa - sinut on luotu kirjoittamaan runoja. Tällaista tekstiä on kunnia saada lukea - kauttaaltaan KAIKKI runosi ovat kuin maailman kauniimpia ja koskettavimpia taideteoksia -ne eivät milloinkaan tuota pettymystä ja niitä mietiskelee pitkään jälkeenpäinkin. Toivon, että uskomattoman kauniit runosi painettaisiin jonain päivänä kansien väliin muidenkin ihailtavaksi. Koko blogisi on suunniteltu upeaksi, herkkää ja kaunista - kuten runosi!
Suuri kiitos kaikille <3
Lähetä kommentti