Olen ollut aina hyvin ujo ja arka, nykyään vielä enemmän kuin ennen.
Pienenä puhuin itsestäni usein kolmannessa persoonassa.
Ja minusta olisi ollut hauskaa olla poika.
Viisivuotiaana huomasin pitäväni enemmän tytöistä,
mutta tunnustin sen vasta kymmenen vuotta myöhemmin.
Etenkin lapsena olin kova valehtelemaan ja huijaamaan muita.
Mikä luultavasti selittääkin sen, miksi nenäni on kasvanut niin paljon viime vuosien aikana.
Sairastan masennusta ja epätyypillistä syömishäiriötä, joista en näytä pääsevän yli.
Silmieni verkkokalvot ovat täynnä reikiä, ja joudun käymään
säännöllisesti laserhoidoissa, jotten sokeutuisi.
Pelkään lukemattomia asioita ja toisinaan saatan olla jopa hieman vainoharhainen.
Pakenen todellisuutta liiankin paljon.
Maailmani rakentuu saduista, vanhoista piirretyistä ja kirjoista.
Elämäni suurimpiin rakkauksiin kuuluvat kahvi,
Disneyn animaatiot, Tove Jansson ja Joni Mitchell.
Haluaisin asua yksin suuressa kartanossa tai vaihtoehtoisesti pienellä, suojaisalla luodolla.
Huonoimpia puoliani ovat itsekkyys, laiskuus ja itsepäisyys.
Saatan vaikuttaa kyynisemmältä kuin mitä oikeasti olen.
Muistutan erehdyttävästi Nalle Puhin Ihaata.
Olen ollut kaksi kertaa rakastunut.
Pelkään miehiä.
Kaunotar ja hirviö saa minut aina itkemään.
Soitin pianoa kymmenen vuotta ja sen lopettaminen
kaduttaa minua vasta nyt.
Jumalat juhlivat öisin sai minut kirjoittamaan ensimmäiset runoni.
Olen hyvin taikauskoinen.
Näen monia asioita ennalta.
En näytä koskaan aikuistuvan.
Kotona pukeudun tavallisesti Hello Kitty -vaatteisiin.
Serkkujen kanssa heittäydymme usein lapsiksi ja suunnittelemme
vieläkin erilaisia jäyniä muille.
Keräilen persoonallisia mukeja.
Syön hyvin harvoin lämmintä ruokaa.
Päivisin minua pitävät elossa haaveilu ja Twin Peaks.
Eristäydyn liikaa ja haluisin olla parempi ystävä.
