Ja vältämme puhetta

Näillä tuulen kuivattamilla teillä

meidän hahmomme piirtyvät pitkinä ja kapeina

välille olemassaolon 

ja viimeisen tunnusteon

Hameidemme viiltohaavat

öljyä ja tervaa,

helmakankaan pysähtynyt liike

Tässä ovat vuodet, 

joiden aikana katsoimme toisaalle

lausu vain sana

Älä päästä minua lähemmäs

Vailla ääntä liukuivat unet katuja pitkin

alas muuttuvia portaikkoja,

                           onttoja askelmia

                                                    harhaanvieviä

Kaiteille kiertyneiden hahmojen 

peitetyt kasvot välttivät puhetta,

kääntyivät itään

kohottaen vain kätensä

ja osoittivat viimeistä tapaamispaikkaa

jossa maanpaon jälkeiset illuusiot

paljastavat peilikuvasi

terävät piirteensä kätkevän kulkijan

toisten vaeltavain joukossa

Viimeiseen vaunuun älä katso

Katukiveyksellä palaneita filminauhoja,
jalkoihin takertuvia öitä

joiden läpi kukaan ei tanssinut

Ympärillämme karusellihevosten äänettömyys

ja ohjaksia pitelevät kädet, 

valkoisiin silkkihansikkaisiin verhotut

Tapeteissa kuollutta valoa

Tämä on talo, jossa esi-isät puhuvat kattokruunuissa vierailla kielillä
sulanutta steariinia kuonoissaan

uunin takana yksitoikkoinen laulu ja murustelevat päästäiset

Marttyyrikertojat sulkakyniensä suojassa eivät tienneet, että

kellarin salaisessa holvissa palavat aikamatkaajien lyhdyt, sammumattomat

minun sytyttämäni

ja labyrinttikäytävillä makuulla hunnutettujen primadonnien varjot

vailla silmiä ja niitä kalpeita kasvoja,

jotka kertovat enemmän kuin hidastettujen huulten liike,

tukahdutettu, mykkä