8.11.2012

Keskipäivännäky

Vielä pirstaleisen salmen jälkeen pidin silmällä tuulenpuolta
ja kuuntelin hänen hiljaista lukuaan

kirjasta jonka joskus tunsin

Kenkäni puhdistin kuivuneesta maasta,
liian hienojakoisesta ollakseen sieltä
mistä lähdin, minne olen saapuva

He nukkuivat kannella toisiinsa nojaten
hengittäen raskaasti, kääntyen aaltojen mukana

valveilla vain minä ja lukija
köysistössä linnut


Yhä tähyilen tuulenpuolta,
tähyilen kauppalaivoja,
salviaa ja pistaasipuita

1 kommentti:

Shifting sand kirjoitti...


Miten sykähdyttävän kaunista , hienostunutta ja haikeaa.Tämäntasoinen taiturointi voi vaivuttaa lukijansa Nirvanaan