Keskipäivännäky

Vielä pirstaleisen salmen jälkeen pidin silmällä tuulenpuolta
ja kuuntelin hänen hiljaista lukuaan

kirjasta jonka joskus tunsin

Kenkäni puhdistin kuivuneesta maasta,
liian hienojakoisesta ollakseen sieltä
mistä lähdin, minne olen saapuva

He nukkuivat kannella toisiinsa nojaten
hengittäen raskaasti, kääntyen aaltojen mukana

valveilla vain minä ja lukija
köysistössä linnut

Yhä tähyilen tuulenpuolta,
tähyilen kauppalaivoja,
salviaa ja pistaasipuita

Imanti

Herättyäni sain kuulla olevani Cartagenassa
takanani sata meripeninkulmaa ja
rasiallinen purutupakkaa
nyt vailla merkitystä

Lyijykaivoksen luona tapasin nomadin,
paljasjalkaisen, vaaleaan pellavaan verhotun

Pengermän varjossa kuunteli tarinaani
suljetuin kasvoin, kirjoitti sanoja hiekkaan
savipiipun varrella,
vanhalla kielellä

kysyi, mitä minulle tapahtui

Vastauksen sijaan annoin takkini kahdesta dublonista,
kiristin olkavyön ja käännyin lähteäkseni

puolipäivän levon aikaan
ilmassa jotakin tuttua
kun kauppiaat satamassa ovat vaiti

ja unet
aina yhtä kaukana

Kojootti

Hiljainen on eksyneiden uni pahamaiden alla,
välillä saven ja ruskohiilen
puhkoma salvian juurten

Vain yksi on koira joka ulvoo,
vaeltavaa keltainen sumu joka yli
White Riverin etsien käy

läpi kuivan ruohon
raapiva hengitystä onttojen miesten

Läpikulkija

Tahdon nähdä keskipäivän kulkijan poistuvan
tuulenkiertojen lailla, valepuvussa
salakavalana vailla seuraajia värittömin varjoin

kohottavan kevyesti hattunsa liertä
suljetuille verhoille ja hahmolle, joka voisi olla hän

nyökäten vieraan tavoin,
muistamatta nimeä

Ullakolla tähtien tutkijat nojaavat kaukoputkiinsa ja
odottavat kirkasta yötä, vaiteliaina
yhtä ääneti kuin kasvaa lumilakeus
alla avoimen kattoikkunan

ja kaupunki
si dis placet

Pakopaikkoja en tunne