kirjoitukset savitalojen seinissä
ja polut läpi seitsemän kaupungin
pohjavesien levottomuus nyt vain
kalliota ja hiekkaa
Vaikea on kulku halkeilevassa maassa,
saavuttamatonta laulu vuorten yllä
saavuttamatonta laulu vuorten yllä
ja taivaanranta yhä kaukana heiltä,
jotka palaamatta jäivät
Lokikirjan viimeinen luku:
Yli aavikon tanssivat varjot
ja yhdeksän kuukauden jälkeen
sade
näillä tienoilla etäisten pilvien ääni
jonka muistan
2 kommenttia:
Tämähän on aivan loistava. Voi että!
En kyllä muista koskaan aiemmin lukeneeni yhtä hienoa runoa, kuin tämä.
Lähetä kommentti