pakenevat tarinat ohi nukkuvien kalastajien
yllään helmiä ja aaltojen
hulmuavia harjoja
yksinäisten piipuista nousevaa savua
Satamassa hylättyjen laivojen mastot
vangitsevat valkeapoimuisen valon ja
kohoavien vesilintujen huudot
muiston ajasta ennen meritaisteluita
Täällä olen hylkypuuta navakoituvassa tuulessa,
etääntyvää, en kenenkään omaa
Jotta tietäisit miksi en enää kävellyt,
en niillä kallioilla
joiden alapuolella
ranta kohtaa veden kaltevana
Ja hiekka,
hiekka valuu pois
5 kommenttia:
Sä kirjoitat niin ihanasti<3
tämän tekstin rytmi on hieno, en tiedä onko se tarkoituksella juuri tuollainen mutta silti. ihana lukea
Äärimmäisen kiehtova timantti!
Rytmillisesti erittäin hieno runo, joka synnyttää vahvoja mielikuvia.
Olet lahjakas <3
Suuri kiitos kaikille <3
Lähetä kommentti