Maailmojen välisellä rajalla taivas laskeutuu
merivirtojen ylle syvänsinisenä huntuna,
ilmaa kevyempänä
kohdatakseen viimein utuisen heijastuksensa
hiljentyneellä ulapalla, jolla puhaltavat
enää vain yksinäiset sumutorvet
Vavahtavana viivana painui
rannan viileään hiekkaan askelteni ketju
etsiessäni kadonneiden viestejä ja vanhoja purjelaivoja
ajan tummentamissa lasipulloissa
6 kommenttia:
Miksi etsit laivoja pulloista kun edessäsi on kokonainen meri? Minulla on eräs joka kertoo tarinoita, ei vain veneistä tai laivoista, vaan kokonaisista mereen uponneista kaupungeista. Eräänä päivänä minä etsin sellaisen ja muutan sinne asumaan, sinä olet enemmän kuin tervetullut mukaan.
Pidän tavattoman paljon tavastasi kirjoittaa.
Löytyisipä lasipulloja, säröllä olevia ja niiden sisältä suttuisa, ryppyisellä paperilla viestejä, kertomuksia entisestä elämästä, kadonneista haaveista jotka ovat uponneet sen meren pohjaan, jääneet elämään synkkyyteen, tiedottomuuteen.
Loihditpa jälleen silmien eteen mieltä kuljettavia näkymiä ja korville äänettömiä kuiskauksia kaukaa menneisyydestä.Muy bien!
Sinä teet sanoilla taidetta! Runosi ovat ainutlaatuisia, samalla niin äärimmäisen kauniita kuin haikeitakin - niissä on harvinaislaatuista hienoutta ja syvällisyyttä, mitä en ole kenenkään muiden runoista löytänyt - olipa kyseessä kotimainen/ulkomainen runoilija(kenenkään toisen runoja väheksymättä). Koskettavan kauniita - jotain sellaista, jota kuvaamaan sanani eivät riitä ...KIITOS !!!
Kiitos ^^
oioi, kirjoitat niin kauniisti.
Lähetä kommentti