Herätessäni verhojen läpi hiipivään valoon,
kultapölyn kevyeen kosketukseen poskella,
minä huomasin rakastavani näitä
varhaisia, kireettömiä aamuja.
Ja olin kuulevinani satakielen vanhassa tuomessa.
Eikä minua haittaa, vaikka maailmani mahtuukin
antiikkikaupan uurteiseen kahvikuppiin,
sillä se on täynnä salaisuuksia ja
pehmeitä kuiskauksia entisaikojen Pariisista.
Peilistä heijastuivat lapaluuni hennot siivet,
ja tänään minä uskon ihmeisiin.
kultapölyn kevyeen kosketukseen poskella,
minä huomasin rakastavani näitä
varhaisia, kireettömiä aamuja.
Ja olin kuulevinani satakielen vanhassa tuomessa.
Eikä minua haittaa, vaikka maailmani mahtuukin
antiikkikaupan uurteiseen kahvikuppiin,
sillä se on täynnä salaisuuksia ja
pehmeitä kuiskauksia entisaikojen Pariisista.
Peilistä heijastuivat lapaluuni hennot siivet,
ja tänään minä uskon ihmeisiin.
4 kommenttia:
voisinpa minäkin (edes toisinaan) uskoa ihmeisiin.
Ihanaa puhetta <3
ihana teksti ♥
verhojen läpi hiipivään valoon on ihana herätä.
Hei, runosi vievät minut ihaniin maailmoihin, jotka ovat kauniita ja niin haikeita. Saat minut pitämään tiukasti kiinni uudelleen löytyneestä inspiraatiostani, jotta saisin joskus jotain yhtä kaunista aikaiseksi.
Little Mei
Lähetä kommentti