Kun valot syttyivät tyhjään teatteriin

Tämä käsikirjoitus on yksi niistä, 

jotka unohdettiin jo vuosia sitten suurten mestarien 

vallatessa teatterien näyttämöt.

Vähitellen yhden elämän sisältävät paperiarkit 

peittyivät ajan kutoman pölyhunnun alle,

sana toisensa jälkeen hiipuen, kunnes jäljelle 

jäi enää vain yksinäinen kaiku.

Käsikirjoituksesta on muistona vielä muutamia osia,

jotka aion nyt kietoa yhdeksi näytelmäksi.

Kaikesta näkemästäni vaivasta huolimatta

päähenkilöstä rakentuva kuva on yhä täynnä 

säröjä ja lähes hämmentäviä ristiriitoja.

Kuten hänen elämänsäkin.

Tämä näytelmä kertoo eräästä nuoruudesta, 

asioista, jotka eivät välttämättä tapahtuneet,

vaikka olisivat aivan hyvin voineet.

Päivistä, jotka verhoutuivat satuihin 

ja kuvitelmiin kuin itsestään.

Sillä todellisuuden ja mielikuvituksen raja on kovin ohut.

Minä en ole kukaan, mutta minä elän silti

jokaisessa tämän näytelmän sanassa.

Kyllä te minut tunnistatte.