takanani sata meripeninkulmaa ja
rasiallinen purutupakkaa
nyt vailla merkitystä
Lyijykaivoksen luona tapasin nomadin,
paljasjalkaisen, vaaleaan pellavaan verhotun
Pengermän varjossa kuunteli tarinaani
suljetuin kasvoin, kirjoitti sanoja hiekkaan
savipiipun varrella,
vanhalla kielellä
kysyi, mitä minulle tapahtui
Vastauksen sijaan annoin takkini kahdesta dublonista,
kiristin olkavyön ja käännyin lähteäkseni
puolipäivän levon aikaan
ilmassa jotakin tuttua
kun kauppiaat satamassa ovat vaiti
ja unet
aina yhtä kaukana
