vaeltaa lounaistuuli myöhäisen kalasääsken äänin
ja yhä on oleva aikaa
Neljä vuotta vailla kulkijaa
merten poikki
vailla raakapurjeita
ja kokkapuun jakamaa taivasta
Lasiruutujen takana
valvoo paloöljyn tuoksu
sekoittaen pöydälle läikähtäneen musteen
ja keskeneräisen kirjeen
Myrskylyhtyni turvin
jatkavat varjot hiljaista merenkäyntiään
murtumattomin harjoin
hapuillen seinänviertä,
avautuvan ikkunan puitteita
ja odottaen hetkeä, jona
heittäytyvät yli rantapartaan
herättääkseen nukkuvan kellopoijun
ja yhä on oleva aikaa
